Se on loppu ny !

Nyt meillä tuli stoppi imetykselle. Tai stoppi on tekeytynyt jo jonkin aikaa, kun pulloruokinta piti ottaa imetyksen rinnalle. 2kk neuvolassa pari viikkoa sitten, saatiin neuvoksi antaa korviketta lisänä rinnan jälkeen, koska painon nousu ei ollut tarpeeksi nopeaa. Pikkuhiljaa huomattiin, että eihän se nälkä poitsulta lähde ollenkaan tissillä. Ei sitten mitenkään! Pullosta vedettiin 120ml-160ml vielä lisämaitoa. Pikkuhiljaa tahti muuttui siihen, että joka toinen syöttö rinnasta ja joka toinen pullosta. Pullon jälkeen poika oli pitkään tyytyväinen ja täynnä virtaa ja yhtä hymyä! Niin myös rintamaidonkin jälkeen, mutta ei tosiaankaan niin kauaa. Pikkuhiljaa taas tissi korvattiin yhä useammin pullolla ja näin siinä sitten kävi, että nyt tissiä annetaan vaan kerran päivässä ja sillonkin annokset ovat "maistiaiskokoa"..

Okei, olisin voinut alkaa pumppailemaan ja syöttämään useammin ja oikein laittaa arjen sen imetyksen ympärille. En kuitenkaan JAKSANUT, ja koin että imettämisestä stressaaminen on se viimeinen juttu mitä pojan kanssa halutaan. Nyt korviketta juodaan pullosta ja aina poika on yhtä hymyä ja täynnä virtaa! Ja äiti myös! Isäkin saa osallistua nyt tähän "äidin ja pojan väliseen" toimintaan. Nyt tissiraivarit, nännikivut ja pitkät imetyssessiot ovat historiaa.

Mielestäni on hienoa, jos ja kun jotkut pystyvät imettämään sen WHO:n suositteleman 6kk tai vielä pidemmänkin ajan. Nostan hattua heille, jotka tekevät kaikkensa sen eteen, että lapsi saa mahdollisimman pitkään äidinmaitoa. Mutta nostan myös hattua heille, jotka päättävät olla stressaamatta siitä, kun maito ei riitä ja päättää ottaa äidinmaidonkorvikkeet käyttöön itsensä sekä vauvansa tyytyväisyyden takaamiseksi. Kyllä on monta muutakin tapaa näyttää äidinrakkautta ja tuoda perusturvaa pienen vauvan elämään. Ei päätös korvikkeisiin siirtymisestä leimaa äitiä huonoksi tai välinpitämättömäksi. Kyllä ne muut asiat arjessa vaikuttavat siihen, millainen ja kuinka rakastettu pienestä nyytistä tulee <3


Huomisesta tuleekin jännä päivä, kun suunnataan Peetun kanssa kahdestaan junalla ystäväni luokse. Siellä meitä odottaa myös 6kk:n ikäinen tyttö <3 Viikonloppuna on siis luvassa mammojen ja vauvojen yhteistä laatuaikaa! <33 !!


Tässä vielä kuulumisia tältä päivältä:

Vaunulenkillä vaunuista kurkisti tällainen näky! Äippä luuli, että poitsu on täydessä unessa:D

yhteis selfie!

Kela-kortti saapui. Ilme <3

Kuulemisiin,

Jenni

Ja reidet huutaa hallelujaa!

Ekaa kertaa 9kk:n jälkeen, tein eilen jalkatreenin! Ja voi kyllä, voin sanoa että nyt hapottaa! Laitanpas tähän liikkeet ja toistot mitä tein:

1) Puolikyykky 12*20kg,30kg,40kg,50kg,60kg 

         Välissä aina hauiskääntö 2*12*15kg, 3*10*20kg

2) Askelkyykky Smithissä 6+6, 8+8, 10+10, 12+12 painona pelkkä tanko. Joka sarjan jälkeen tekeminen oli aina helpompaa, siksi nostin toistojen määrää!

         Välissä vatsalihasliikkeet jumppapallolla 

3 & 4) Etureisi 3*12*25kg+ hauis istuvilteen taljassa 3*12*25kg (vuorotellen: ensin etureisi toistot, sitten hauis jne) Loppuun vielä yhdet sarjat pudotussarjoina.

Onneksi maltoin aloittaa treenin pitkän tauon jälkeen maltillisesti! Se ei todellakaa ole ollut minulle itsestäänselvyys. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että yritän tehdä toistot samoilla painoilla kuin salikaverini jos en isommillakin. Ennen raskauttani kävimme ystäväni Sannan kanssa monesti yhdessä salilla. Silloin tuli tehtyä ehdottomasti aina parhaat treenit. Mielestäni paras salikaveri on sellainen, joka tekee samoilla painoilla, kuin itse teen. Ihanne tilanne on sellainen, missä molemmilla on erilainen harjoittelutausta. Minulla on keihäänheitto ja voimistelu tausta, Sannalla taas ringette, salibandy, crossfit. Näin saamme oheisharjoitteista ja liikkeistä monipuolisempia. Parhaat tulosket saadaan myös, kun on toinen koko ajan piiskaamassa ja tsemppaamassa!

Sannasta on salilla myös se hyöty, että jos välillä ladon tankoon liian suuria painoja, hän muistuttaa, että hätäsektiosta on vasta vähän reilu 2kk aikaa.. En osaa aina ymmärtää, miten lyhyt aika se onkaan. Jälkitarkastuksessa sanottiin, että kaikki on hienosti ja voin alkaa harjoittelemaan, mutta toisaalta turhaa riskeerata mitään, sillä aikaa kyllä on palata entisiin tuloksiin!

Habaa HABAA! :D

Tosiaan aloitin keihäänheiton yläasteella ja muutin Kuortaneelle urheilulukioon lajin perässä. Kuortaneella harjoittelimme, kuin "ammattilaiset", joten punttisaliharjoittelu on minulle tuttujuttu. Kuitenkin selkäkivut veivät voiton ja lopetin hyvillä mielin heittämisen. Nyt urheilen omaksi ilokseni ja ilman stressiä!

Treenaamisen iloa!!

Jenni

ps. en ole YLEENSÄ ihminen, joka treenaa kamera kädessä ja poseeraa peilin edessä.. Tämä oli poikkeus ja niitä poikkeuksia varmasti tämän blogin myötä tulee :--D !!!

pps. huonolaatuisia kuvia.. koittakaa olla välittämättä:(

       

Lundmyr Of Sweden !!

Kaverini tuli eilen poikaystävänsä kanssa meille kahville. He olivat olleet laivalla ja toivat Peetulle aivan ihanat Lundmyr of Sweden- merkkisen bodyn ja housut!  Rakastan tuota merkkiä, mutta en omista tällä hetkellä kuin yhden bodyn, pipon ja sukat. Niin ja tietenkin nyt nämä uudet tulokkaat. Laitoin tilaukseen myös toisen pipon Peetulle, puisen lelun ja kaverini tyttärelle tilasin myös pinkin pipon <3

Nämä tuotteet löytyvät tällähetkellä kaapista:

 Tilaukseen lähti nämä tuotteet:

Haaveissa olisi hankkia vaikka ja mitä tämän merkin tuotteita. En malta odottaa, että pipot ja lelu saapuvat! Niitä odotellessa..

Kuulemisiin,

Jenni

Mökkijuhannusta

Olipas rentouttava mökkireissu! Menimme eilen J:n tädin ja hänen miehensä mökille yöksi. Mökki oli aivan mieletön! Järven rannalla sijaitseva tilava mökki rantasaunalla varustettuna, oli juuri sitä mistä olin haaveillut! Järvessä komeili myös kaksi moottorivenettä, joista toinen oli viimeistä huutoa. Söimme, saunoimme ja rentouduimme isolla porukalla ja tämä mammakin pääsi hieman nauttimaan viinistä ja saunaoluesta.

 
Muutaman tunnin yöunien jälkeen mökin isäntä lähti käyttämään naisia veneajelulla. Kävimme kesken ajelun pienessä somassa kahvilassa kahvilla ja kakkupalalla. AH! Onneksi aurinkopaistoi koko venereissun ajan!

Viileä Juhannus ei haitannut. Ainut asia, mikä kelissä harmitti, oli ettemme päässeet vesisuksilla tai veneen perässä vedettävällä hailla leikkimään. Sovimme jo, että pidämme "uusinta Juhannuksen", kun kelit ja vesi lämpenee.

Peetu oli koko reissun kuin aurinko <3 Poitsulla oli hymy kasvoilla koko ajan. Onko mitään ihanempaa näkyä, kuin vauvan leveä hymy ja  suusta paistavat ikenet!! :D 

Rakkaus <3

Nyt on hyvä fiilis aloittaa perusarki, kun on saanut hieman latailla akkuja eri ympäristössä:)

Kuulemisiin,

Jenni

Haaveilua kerrakseen

Voi ei! Luulin jo, että talokuumeesta on päästy, mutta ei. TERVETULOA TAAS HAAVEILUT! Meillä on J:n kanssa ollut suunnitelmissa, että kun valmistun koulusta (näillänäkymin 2016 syksyllä), alkaisimme rakentamaan taloa. Nyt kuitenkin olen päästänyt vanhan haaveeni valloille.. Haluaisin muuttaa vanhaan rintamamiestaloon, jota saa laitella oman mielensä mukaan pikkuhiljaa. Vanhemmissa taloissa on myös ihana kotoisuus ja tunnelma, minkä edellinen, tai edelliset asukkaat ovat sinne luoneet. Yksi talo meillä on juuri mietinnän alla.. Saa nähdä laitetaanko välittäjälle viestiä ja sovitaan esittelyaika.. Hui!


Toinen haaveilun aihe minulla on myös jo.. tai oikeastaan kuumeilu ennemminkin. Luulin jo, että tästä kuumesta päästään Peetun myötä eroon, mutta on ne lapset vaan niin ihania. Varsinkin OMAT lapset! Kyseessä on siis vauvakuume. Raskausaikani oli aivan ihana, ja äitinä oleminen vielä ihanempaa. Jos minulla olisi jo koulu käytynä ja työpaikka tiedossa, voisin hankkia pikkukakkosen vaikka saman tien! Tänään juuri viimeksi pohdin ystäväni kanssa sitä, onko helpompaa että lapsilla on pieni ikäero vai hieman suurempi, esim. 4vuotta. Plussat ja miinukset löytyivät molemmista. Mitä mieltä te olette?  Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikella on tarkoitus ja tulee lapsia milloin tahansa, on se aivan mahtava asia ja aina pärjätään jotenkin <3 !!

Raskausaika ja se jännityksen ja odotuksen määrä!<3

Kolmas haaveilun aihe liittyy ensimmäiseen: oman pihan tuusaaminen. Olimme eilisen päivän äitini ja hänen miesystävänsä mökillä. Äitini on kunnon viherpeukalo ja hän piti minulle tapansa mukaan tavanoimasen  kierroksen "kukkakeitaassaan". Aiemmin olen vain kulkenut kierroksen velvollisuuden valossa, mutta nyt muutamana kertana olen alkanut jopa kiinnostua aiheesta! En usko, että minulla riittää kiinnostusta pitämään isoa kukkapenkkiä hengissä, mutta muut kukka-asetelmat voisivat olla juttuni! Uskon, että sitten joskus kun omistamme suuren pihan, on kukkien pitäminen edustuskunnossa aivan eriasia, kuin tällä hetkellä rivarimme takapihalla. Nyt kukat ei oikein menesty.. :D

Tuulimylly ja "kukkakärry" ovat isäpuoleni käsialaa. Tuulimyllyn sisälle saa syksyn tullessa kynttilän tuomaan tunnelmaa pihamaalle!<3

Näitä haaveita odotellessa! Pidän teidät ajantasalla haaveiden toteuttamisesta. ;)

Hyvät Jussit teille kaikille! Ja terkut telkkarin, fetasalaatin, yhden kylmän oluen ja itkuhälyttimen keskuudesta!

Kuulemisiin,

Jenni

Vatsalihakset kuntoon!

Minulla oli jälkitarkastus viime torstaina ja sain luvan alottaa vatsalihasten harjoittelun. Päätin tomerana tyttönä tarttua 30 päivän vatsalihashaasteeseen, johon kuuluu jokaiselle päivälle tietty määrä toistoja tietyistä liikkeistä. Tein ensimmäisen päivän treenin perjantaina ja tunsin olevani suht' hyvässä kunnossa, koska liikkeet olivat helppo toteuttaa. Seuraava päivä olikin pyhitetty levolle. Kolmantena päivänä ihmettelin, miten toistomäärät voivat nousta niin korkealle! Tein kuitenkin toistot (hieman helpottaen osaa liikkeistä) ja ilmoitin asiasta kaverilleni. Hetken päästä kaveriltani tulee viestiä, jossa hän ihmettelee kuinka en osaa lukea harjoitustaulukkoa! Ryntäsin heti katsomaan, mitä olin tehnyt väärin ja tajusin, että olin lukenut taulukkoa ihan miten sattuu ja toteuttanut 15.pvän harjoitteet kolmantena päivänä! IHME JOS TUNTUIKIN VÄHÄN RASKAALTA!! :D

Aamulla sain yllättävän motivaatio-piristys-ruiskeen ja säntäsin yhdeksän aikaan salille polkemaan spinningpyörää ja tekemään syviä vatsalihasliikkeitä (pojat jäi vielä tuhisemaan peiton alle<3). KYLLÄ MUUTEN TUNTUI! Tuntui aivan eri tavalla kuin vatsalihashaasteessa toteutettavat liikket! Kyllähän minun, tulevana fysioterapeuttina, tulisi tietää mitä lihaksia raskauden jälkeen ensin tulee harjoittaa. Elin myös uskossa, että syvätlihakseni olisivat melko hyvässä kunnossa. Näin ei kuitenkaan ollut ja päätinkin jättää vatsalihashaasteen hamaan tulevaisuuteen ja keskittyä keskivartaloa tukevien lihasten vahvistamiseen..

Salassa otettu peilikuva kesken treenin..

Päivä lähti siis hyvin käyntiin liikunnan merkeissä, mutta syömis puolta tulee vielä harjoitella, jotta ikuisuusprojekti "uusi elämä" pääsisi vauhtiin... Ähhh. Ensimmäinen haaste itselleni on käydä aamuina, joina J on Peetun kanssa, salilla hankkimassa hieman hikeä pintaan ja ähkimässä syvienlihasten kehittämiseksi.. Saa mammakin vähän omaa aikaa.. Katsotaan miten käy!

Kuulemisiin,

Jenni

Äitinpoika sairastaa

Viime torstaina Peetu sai Rotarokotteen. Sanottiin, että vatsakipuja saattaa esiintyä viikon sisällä ja pelkäsin, että lauantaina ristiäisissä Peetu kärsisi mahanväännöistä. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Peetu nukkui koko toimituksen ajan ja oli muutenkin erittäin tyytyväinen kiertäessään sylistä syliin. Viime yönä Peetulle iski nuha ja sitä sitten vähän väliä heräiltiin imemään räkää nenästä nenäfriidalla. En tiedä mitä olisi tehty ilman sitä!

Aamulla, kun vihdoin noustiin ylös, oli vuorossa joka aamuiset aamutoimet: Peetulta vaatteet pois ja vaippa pois, pyllyn pesu ja ilmakylvyt sekä pitkä keskustelutuokio! Jätin miehet sänkyyn heräilemään ja vaihtelemaan kuulumisia ja menin kahvin keittoon. Pitkästä aikaa sain myös väsättyä puuroannoksen raejuustolla! NAM! Vähän ajan päästä J lähti töihin ja lähdettiin Peetun kanssa moikkaamaan J:n veljen vaimoa, jolla on viikon päästä laskettuaika. Peetulle syntyy neljäs serkkupoika!! <3

Aamun keskustelutuokio <3

Reissun jälkeen Peetu alkoi olla tosi itkunen. Yleensä poitsu ei itkeskele hirveesti, joten kun kuulen pojan itkevän kunnolla, tiedän että kaikki ei ole kunnossa ja sydäntä raastaa. Taitaa rokote tuoda nyt pelätyt vatsakivut:( Käytiin naapurissa J:n tädin luona saunassa (oli Peetun ensimmäinen saunareissu) siinä toivossa, että se auttaisi vatsakipuun ja nuhaiseen poitsuun. Peetu nautti lämmöstä, mutta heti saunan jälkeen itku tuli takaisin. Panadolsupon jälkeen poitsu alkoi onnekseni naureskelemaan ja nukahti syötön jälkeen. Tossa se nyt vieressä tuhisee <3  Toivotaan, että vatsakivut ja nuha loppuis mahdollisimman pian!

Kuulemisiin,

Jenni

P.S. kutsun avomiestäni kirjaimella J tästä lähtien! :)

Muutama asia minusta

Aloitan blogin kertomalla muutamia asioita itsestäni. Olen 22-vuotias avovaimo 25-vuotiaalle miehelle sekä äiti 2kk:n ikäiselle Peetulle. Äitinä oleminen on parasta mitä tiedän! Avovaimonakaa oleminen ei ole yhtään hullumpaa, mutta kovasti kyllä odotan millon mies yllättää ja kysyy Sen-tietyn-kysymyksen.. Sitä odotellessa! :D Aloimme seurustelemaan avomieheni kanssa 21.02.2012 (huomaa pvm sama toisinpäin luettaessa!). Vauvaa aloimme yrittämään loka-marraskuussa 2012, vaikka olin aloittanut fysioterapia opintoni ammattikorkeakoulussa samaisena syksynä. Olemme molemmat haaveilleet olevamme nuoria vanhempia, joten päätimme toimia pian :D Pitkältä tuntuvan yrittämisen jälkeen tein positiivisen raskaustestin 10.8.2013.

Minä

Laskettuaika ja flunssa

Peetu, äitin oma rakkauspakkaus <3

Jatkoin opiskeluja maaliskuun alkuun saakka, jolloin jäin kauan odotetulle äippälomalle. Tammikuussa 2015 minun tulisi jatkaa opiskelua ja olen kaavaillut valmistuvani 2016 syksyllä. Saa nähdä, miten osaan sitten tulevaisuudessa sovittaa vauva-arjen ja opiskelun.. HUI!

Olen ihminen, joka innostuu helposti asioista ja lähtee täyttä vauhtia toteuttamaan niitä. Kuitenkaan into ei monesti riitä loppuun saakka ja motivaatio lopahtaa.. Näin monesti käy esim. koulutehtäviä tehdessä tai "uuden elämän" aloittamisessa. "Uusi elämä" alkaa aina maanantaina ruokavalion muutoksilla ja treenaamisen aloittamisena, mutta päättyy muutaman päivän päästä herkkuhimoon. Suunnitelmissa on aloittaa "uusi elämä" HUOMENNA! nyt en odota maanantaihin saakka!

Harrastukseni tällä hetkellä on nettikauppojen sivuilla haaveilu ja ostoskorien täyttäminen. Harvoin kuitenkaan mitään tilailen pienen budjetin takia. Salitreenit aion aloittaa taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Vaunulenkit ovat myös osana lähes jokaista päivää. Sykysllä olisi ajatuksissa aloittaa vihdoinkin crossfit, jos saan hankittua kesän aikana takaisin peruskuntoa.

Kuulemisiin,

Jenni

ÄN YY TEEE N Y T ! !

Tämä blogi on lähtölaskenta elämään, josta olen haaveillut. Tai oikeastaan lähtölaskenta alkoi 10.8.2013, kun tein positiivisen raskaustestin. Vihdoin 18.4.2014 meille syntyi poikavauva Peetu. Raskausajasta olin haaveillut vaikka kuinka kauan ja se aika olikin aivan ihanaa! Koko ajan oli pieniä perhosia vatsassa, sillä hetki hetkeltä olimme lähempänä tapahtumaa, jonka jälkeen olisimme perhe <3 Synnytys ei mennyt aivan kuin olin ajatellut, sillä loppuen lopuksi 10:33 Peetu syntyi hätäsektiolla. Tuloksena oli kuitenkin terve poika ja maailman onnellisin äiti, isästä puhumattakaan. 

Tämän blogin tarkoituksena on ikuistaa arkemme pieniä ja suuria asioita. Haaveilen, että joku päivä voin lukea blogiani, yksin tai perheeni kanssa, kuin päiväkirjaa ja muistella perhe-elämämme alkuaikoja iloineen sekä suruineen. 

Olen jo kauan suunnitellut, että aloittaisin blogin kirjoittamisen, jossa päivittelisin kuulumisiani treenauksesta, vauvakuumeesta, opiskelusta, parisuhteesta sekä arjestani yleensäkin. Nyt vihdoin teen sen ja aloitan päivittelyt! Innolla ja jännityksellä odotan mitä tästä tulee.. Sen kuitenkin tiedän, tai uskon tietäväni, että päivitykseni liikkuvat vauvaelämän sekä raskauskilojen ympärillä. Haaveissani on myös opetella leipomaan ja sitä kautta harjoitella kehittymistä pullantuoksuiseksi superäidiksi :D saa nähdä miten käy...! 

Tervetuloa kurkkaamaan meidän elämään!! :)

- Jenni